Booritrijodidi

Booritrijodidi
Tunnisteet
CAS-numero 13517-10-7
PubChem CID 83546
Ominaisuudet
Molekyylikaava BI3
Moolimassa 391,51
Ulkomuoto Valkoinen kiteinen aine
Sulamispiste 49,7 °C[1]
Kiehumispiste 209,5 °C[1]
Tiheys 3,35[1]
Liukoisuus veteen Reagoi veden kanssa
Infobox OK

Booritrijodidi (BI3) on boorin ja jodin muodostama epäorgaaninen molekyyliyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää reagenssina orgaanisen kemian synteeseissä.

Ominaisuudet, valmistus ja käyttö

Huoneenlämpötilassa booritrijodidi on valkoista kiteistä ainetta[1]. Yhdisteen alkeiskoppi on heksagonaalinen[2]. Aine hydrolysoituu veden vaikutuksesta, mutta liukenee kloorattuihin hiilivetyihin. Booritrijodidi on voimakas Lewis-happo.[3]

Booritrijodidia voidaan valmistaa kuumentamalla booria ja jodia 700–900 °C:n lämpötilaan. Muita tapoja ovat esimerkiksi boorihydridien ja jodin reaktio tai booritrifluoridin ja alumiinijodidin reaktio.[3][4][5]

2 B + 3 I2 → 2 BI3

Booritrijodidia käytetään orgaanisen kemian synteeseissä nukleofiilisen jodin lähteenä, alkyylijodidien valmistamiseen ja sulfonyyli- ja sulfinyyliryhmien pelkistämiseen.[3]

Lähteet

  1. ↑ a b c d William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–53. 39th Edition. CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 26.9.2021). (englanniksi)
  2. ↑ Barbara Albert & Konny Schmitt: Die Kristallstruktur von Bortriiodid, BI3. Zeitschrift fuer Anorganische und Allgemeine Chemie, 2001, 627. vsk, nro 5, s. 809-810. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 26.9.2021. (saksaksi), (englanniksi)
  3. ↑ a b c Rob Ronald & Maheswaran S. Karatholuvhu: Boron Triiodide, e-EROS Encyclopedia of Reagents for Organic Synthesis, John Wiley & Sons, New York, 2009. Teoksen verkkoversio Viitattu 26.9.2021.
  4. ↑ Fazlul Alam, Francis Evans, Ganpat Mani & John R. Papcun :Boron Halides, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2003.
  5. ↑ Robert J. Brotherton, C. Joseph Weber, Clarence R. Guibert & John L. Little: Boron Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000.