Eduard Steuermann
Eduard Steuermann (18. kesäkuuta 1892 Sambir – 11. marraskuuta 1964 New York) oli itävaltalaissyntyinen, Yhdysvalloissa vuodesta 1938 asunut pianisti ja säveltäjä.[1] Hän erikoistui oman aikansa musiikin tulkitsemiseen.[2]
Steuermann opiskeli pianonsoittoa Vilém Kurzin ja Ferruccio Busonin johdolla. Busonin ehdotuksesta hän aloitti musiikin teorian ja sävellyksen opiskelun Arnold Schönbergin johdolla. Tämä johti Schönbergin kuolemaan (1951) saakka kestäneen ystävyyssuhteen muodostumiseen. Steuermann muutti Wieniin vuonna 1918 ja työskenteli siellä vuoteen 1935 opettajana sekä esiintyjänä. Hän piti ensimmäisen Yhdysvalloissa järjestämänsä resitaalin vuonna 1937, muutti maahan 1938 ja sai sen kansalaisuuden vuonna 1944.[3]
Steuermann kantaesitti vuodesta 1912 alkaen kaikki Schönbergin pianoteokset ja osallistui myös tämän kamari- ja orkesterimusiikkiteosten kantaesityksiin. Vuonna 1944 hän kantaesitti Leopold Stokowskin johdolla Schönbergin pianokonserton. Steuermann esitti myös muiden Schönbergin piireihin kuuluneiden säveltäjien teoksia Euroopassa ja Yhdysvalloissa sellaisten kapellimestarien kuin Ernest Ansermet'n, Fritz Buschin, Otto Klempererin, Artur Rodzinskin ja Hermann Scherchenin johdolla. Steuermannin omiin, yleensä kaksitoistasäveljärjestelmällä laadittuihin sävellyksiin kuuluvat sonaatti ja sarja pianolle, pianotrio, lauluja, jousikvartettoja ja Improvisaatio ja allegro viululle ja pianolle. Steuermann teki opetustyötä monissa eri oppilaitoksissa, kuten Juilliard School of Musicissa.[3]
Steuermannin johdolla opiskelivat muiden muassa Lorin Hollander, Howard Lebow, Moura Lympany, Russell Sherman ja Irwin Freundlich.[3] Näyttelijä Salka Viertel oli Steuermannin sisko.[4]
Lähteet
| ||||||||||||||||||||||
