Heikki Häiväoja
Heikki Aulis Häiväoja (25. toukokuuta 1929 Jämsä[1] – 15. syyskuuta 2019 Kauniainen[2]) oli suomalainen kuvanveistäjä. Hänen töitään on ollut näyttelyissä 1950-luvulta alkaen, ja niitä kuuluu useiden museoiden kokoelmiin. Hän suunnitteli etenkin mitaleita, hautamuistomerkkejä ja rahoja. Hopeinen markka vuodelta 1964 oli Häiväojan suunnittelema yhdessä Olof Erikssonin kanssa. Häiväoja suunnitteli myös viiden markan kolikon vuonna 1972.[3] Vuodesta 2002 käytössä olleissa suomalaisissa eurokolikoissa 1, 2, 5, 10, 20 ja 50 sentin kolikoiden takapuolella oleva kuva Suomen vaakunaleijonasta perustuu Häiväojan suunnittelemaan malliin.[4] Sodanajan naisen patsas Helsingin Kalliossa on Häiväojan työ vuodelta 1996. Adolf Erik Nordenskiöldin muistomerkin (1985) Helsingin Kaivopuistossa hän toteutti yhdessä tyttärensä Johanna Häiväojan ja arkkitehti Eric Adlercreutzin kanssa. Oman taiteensa ohella Häiväoja toimi opettajana Taideteollisessa oppilaitoksessa ja Taideakatemian koulussa.
Häiväojalle myönnettiin ensimmäinen Vantaan kulttuuripalkinto vuonna 1976.[5] Hän suunnitteli Suomen itsenäisyyden 50-vuotisjuhlarahan vuonna 1967[6] ja 60-vuotisjuhlarahan vuonna 1977.[7] Samoin presidentti J.K. Paasikiven ja presidentti Urho Kekkosen juhlarahat. Hän sai Suomen Kulttuurirahaston 50 000 markan arvoisen tunnustuspalkinnon vuonna 1988.
Häiväojalle myönnettiin Pro Finlandia -mitali vuonna 1982.[8]
Häiväojan ensimmäinen puoliso oli Paula Häiväoja ja toinen Brita Nickels-Häiväoja.[9]
Kuvia julkisista teoksista
-
Terveyttä ja voimaa, 1960, Turku -
Auringonpalvojat, 1961, Jyväskylä. -
Lento, 1962, Rauma. -
Jotos eli **Rukajärven suunnan muistomerkki, 1966, Lieksa. -
Betonisinfonia, Helsinki. -
Yhteistyö monumentti, 1967, Helsinki. -
Vanhan kirkon (Vanhojen puukirkkojen) muistomerkki, 1968, Helsingin pitäjän kirkon hautausmaa, Vantaa. -
Ylösnousemus, 1969, Kotka. -
Rakentuva ja toimiva maailma, 1973, Kuopio. -
Nupukivimiesten muistomerkki, 1978, Kotka. -
Elinehto-ajatus-liiketoiminta, 1979, Jyväskylä -
Tulen läpi, 1981, Kauniainen. -
Veistos, 1982, Vantaa. -
Aurinko ja tuuli, 1982, Kerava. -
Urbanisti, 1982, Helsinki. -
Adolf Erik Nordenskiöldin muistomerkki, 1985, Helsinki. -
Voima ja vastavoima, 1988, Ilmajoki. -
Sodanajan naisen muistomerkki, 1996, Helsinki. -
Rauhan ja sovinnon muistomerkki, osa 1, 2000, Jämsä. -
Talkoolaisten muistomerkki, 2004, Kerava. -
Veljeä ei jätetty, 2010, Jyväskylä.
Mitaleja
-
Helsingin kaupungin kunniamitali, 1965. -
J. K. Paasikiven syntymän 100-vuotisjuhla, 1970.
Lähteet
- ↑ Kuka kukin on 2007. Otava 2006.
- ↑ https://yle.fi/uutiset/3-10975082
- ↑ Jämsän Seutu: Taiteilija Heikki Häiväoja on kuollut 90-vuotiaana Keskisuomalainen. Viitattu 17.9.2019.
- ↑ Suomi. Euroopan keskuspankki. Viitattu 19.9.2019.
- ↑ Vantaan kulttuuripalkinto Vantaan kaupunki. Viitattu 2.7.2016.
- ↑ Rauhala, Teemu: Jämsän Seutu: Taiteilija Heikki Häiväoja on kuollut Keskisuomalainen. Viitattu 17.9.2019.
- ↑ Luoma, Jukka: Mitä Missä Milloin 1979, s. 13. Kustannusosakeyhtiö Otava, 1978. ISBN 951-1-04873-2.
- ↑ Suomen Leijonan Pro Finlandia -mitalin saajat 1945–2020 Ritarikunnat. Viitattu 27.3.2021.
- ↑ Heikki Häiväojan CV.
Kirjallisuutta
- Kormano, Riitta: ”Häiväoja, Heikki (1929–)”, Suomen kansallisbiografia, osa 4, s. 194–195. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-445-2. Teoksen verkkoversio.
- Nickels, Brita: Hautamuistomerkki elämän ja kuoleman tulkitsijana: Heikki Häiväojan, Kain Tapperin ja Matti Peltokankaan tekemät hautamuistomerkit 1952–2002. Diss. Helsingin yliopisto, 2006. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla
- Suomen kuvataiteilijat -verkkomatrikkeli.
- Heikki Häiväoja Valtion taidemuseon kokoelmissa. (Arkistoitu – Internet Archive)
- Häiväoja, Heikki hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
- Heikki Häiväojan muistokirjoitus Helsingin Sanomissa
| ||||||||||||||||||||||
