Hyvän hallinnon periaatteet

 Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa yleismaailmallisemmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Osa artikkelisarjaa
Suomen politiikka
Suomen vaakuna
Laki ja julistukset
  • Itsenäisyysjulistus (1917)
  • Hallitusmuoto (1919)
  • Ministerivastuulaki (1922)
  • Valtakunnanoikeudesta annettu laki (1922)
  • Valtiopäiväjärjestys (1928)
  • Perustuslaki (2000)

Muut sopimukset

  • FINEFTA-sopimus (1961)
  • Vapaakauppasopimus (1973)
  • Itävallan, Suomen ja Ruotsin liittymissopimus (1994)
Toimeenpanovalta
Tasavallan presidentti
  • Alexander Stubb
  • Tasavallan presidentin kanslia

Valtioneuvosto

Keskushallinto

  • Valtion keskushallinnon virastot ja laitokset

Aluehallinto

Paikallishallinto

Tuomiovalta
Yleinen tuomioistuin

Hallintotuomioistuin

Erityistuomioistuin

Syyttäjälaitos

Talousarvion ulkopuoliset rahastot

Muut julkisoikeudelliset rahastot

Julkisoikeudelliset laitokset

Julkisoikeudelliset säätiöt

  • Kansallisgalleria
  • Julkisoikeudelliset säätiöyliopistot
Politiikka
  • YK (1955)
  • OECD (1969)
  • Etyj (1975)
  • Suomen Euroopan neuvoston jäsenyys (1989)
  • Nato (2023)
  • n
  • k
  • m

Suomen hallintolain 2 luvussa säädetään hyvän hallinnon perusteista. Niihin kuuluvat muun muassa hallinnon oikeusperiaatteet, jotka ohjaavat viranomaisen päätösharkintaa ja muuta asian käsittelyä.[1]

Hallinnon oikeusperiaatteet[2]

-Yhdenvertaisuusperiaate, joka velvoittaa tasapuoliseen kohteluun, johdonmukaisuuteen ja syrjimättömyyteen tarkoitussidonnaisuuden periaate, jonka mukaan viranomaisella ei saa olla toiminnassaan vääriä vaikuttimia eikä harkintavaltaa saa käyttää väärin

-Objektiviteettiperiaate, joka edellyttää viranomaisilta asiallista ja puolueetonta toimintaa

-Suhteellisuusperiaate, joka velvoittaa esimerkiksi terveysvalvonnassa mitoittamaan keinot niin, ettei kenenkään oikeuksia tai etuja rajoiteta enempää kuin haitan tai vaaran poistaminen edellyttää

-Luottamuksensuojaperiaate, joka on ennen muuta yksilön suojaa julkista valtaa vastaan ja antaa yksityiselle oikeuden luottaa viranomaisen toiminnan oikeellisuuteen ja virheettömyyteen.


Hallinnon oikeusperiaatteet ovat ennen muuta oikeusturvasäännöksiä. Hyvän hallinnon perusteisiin kuuluvat myös

-Palveluperiaate ja palvelun asianmukaisuus,

-neuvontavelvollisuus,

-hyvän kielenkäytön vaatimus ja

-viranomaisten yhteistyövelvoite.


Säännökset velvoittavat viranomaista järjestämään toimintansa niin, että hallinnossa asioiva saa asianmukaisesti hallinnon palveluita ja että viranomainen suorittaa tehtävänsä mahdollisimman tuloksellisesti.

Esimerkiksi hyvän kielenkäytön vaatimus velvoittaa käyttämään asiallista, selkeää ja ymmärrettävää kieltä. Vaatimus on kova ja velvoittaa jokaisen viranomaisen arvioimaan kielenkäyttöään.

Selkeän ja ymmärrettävän kielenkäytön vaatimus on luonteeltaan kuitenkin enemmän periaatteellinen ja asenteita muokkaava kuin tiukan oikeudellinen. Lainsäätäjä pyrkii ohjaamaan julkisen hallinnon toimijoita oikeanlaisiin menettely tapoihin.

Tärkeää on huomata, että hyvän hallinnon perusteet on otettava huomioon kaikessa julkisen hallinnon toiminnassa, ei vain hallintoasian käsittelyssä ja päätöksenteossa.

Lähteet

  1. ↑ Finlex hallintolaki finlex.fi.
  2. ↑ LAKI24 Hyvän hallinnon periaatteet laki24.fi.

Kirjallisuutta

  • Kulla, Heikki: Hallintomenettelyn perusteet. 7. painos. Helsinki: Talentum, 2008. ISBN 978-952-14-1309-4.
  • Mäenpää, Olli: Hallintolaki ja hyvän hallinnon takeet. 5., uudistettu painos. Helsinki: Edita Publishing Oy, 2015. ISBN 978-951-37-6701-3.
  • Niemivuo, Matti – Keravuori-Rusanen, Marietta – Kuusikko, Kirsi: Hallintolaki. Helsinki: WSOYpro, 2010. ISBN 978-951-0-36707-0.