Jábmiidáhkka

Jábmiidáhkka on saamelaisten muinaisuskon vainajalan naispuolinen hallitsija. Jábmiidáhkka ei todennäköisesti ollut vainajalan alkuperäinen hallitsija, vaan se on korvannut miespuolisen hahmon.

Uskomukset

Jábmiidáhkka oli saamelaisten vainajalan (Jábmiidaibmu) naispuolinen hallitsija. Koska vainajalaa ei koettu kammottavaksi paikaksi, hän oli käytännössä onnellisen olotilan valtiatar.^[1]

Vainajalassa asuvat vainajasielut ikävöivät sukulaisiaan, minkä takia Jábmiidáhkka salli toisinaan vainajasielujen aiheuttaa eläville vakavia seurauksia. Kun sielu nappasi elävän ihmisen, useimmiten sukulaisensa, aliseen maailmaan, siepattu ihminen ajautui koomaan tai kuolemaan johtavaan sairauteen. Tällaisessa tapauksessa samaani joutui matkustamaan vainajalaan hakemaan sielua takaisin. Jábmiidáhkka vaati palauttamisesta korvaukseksi uhreja.^[1]

Tausta

Kantauralilaisissa uskomuksissa ei ollut naispuolista alisen maailman hallitsijaa, vaan vainajalaa on hallinnut luojajumalaa avustanut petollinen miespuolinen apulainen. Tämä on kuitenkin korvautunut monissa mytologiassa naispuolisella hallitsijalla. Jábmiidáhkka ei todennäköisesti ollutkaan saamelaisten vainajalan alkuperäinen hallitsija.^[1]

Sekä Jábmiidáhkka että suomalaisen mytologian Louhi liittyvät selkeästi pohjoisten kulttuurien logiikkaan: tuonpuoleisessa kaikki oli toisin. Miehen hallitessa tätä maailmaa manalassa hallitsijana toimii nainen.^[1]

Lähteet

• Pulkkinen, Risto: ”Saamelaisten etninen uskonto”. Teoksessa. Seurujärvi-Kari, Irja & Halinen, Petri & Pulkkinen, Risto: Saamentutkimus tänään. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2011. ISBN 978-952-222-220-6.

Viitteet