Kilpikiertokasvit

Kilpikiertokasvit
Kanadankilpikierto (Menispermum canadense)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	Kasvit Plantae
Alakunta:	Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari:	Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari:	Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka:	Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko:	Ranunculales
Heimo:	Kilpikiertokasvit Menispermaceae Juss., nom. cons.
Synonyymit
Pseliaceae Raf.
Katso myös
Kilpikiertokasvit Wikispeciesissä Kilpikiertokasvit Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OK

Kilpikiertokasvit (Menispermaceae) on enimmäkseen trooppinen kasviheimo koppisiemenisten Ranunculales-lahkossa ja siten leinikkikasvien sukulainen. Tunnetuimmat heimon lajit kuuluvat anamirtojen (Anamirta), pareirajuurten (Chondrodendron), kalumbojen (Jateorhiza), kilpikiertojen (Menispermum) ja kilpiliaanien (Sinomenium) sukuihin.^[1]

Tuntomerkit

Kilpikiertokasvit ovat joko puu- tai ruohovartisia köynnöksiä, jotka kiipeilevät kiertymällä; eräät lajit ovat pensaita tai puita. Aineenvaihduntatuotteisiin kuuluvat eräät alkaloidit ja terpenoidit, joskus myös tanniinit. Kasveissa on myös riveittäin erityssoluja, ja kivisolut sekä oksalaattikiteet ovat yleisiä. Karvat ovat yksi- tai monisoluisia. Lehdet ovat tavallisesti yksinkertaisia, suvussa Burasaia kerrannaisia, ja lapa on enemmän tai vähemmän kilpimäinen, kourasuoninen, ehytlaitainen tai joskus hampainen tai liuskainen; ruodin tyvessä ja kärjessä on paksunnokset (pulvinukset).^[2]

Kasvit ovat kaksikotisia. Kukat ovat pieniä, usein kolmilukuisia, ja sijaitsevat lehtihankaisissa kukinnoissa. Kukan osat kiinnittyvät pohjukseen kiehkuroittain tai kierteisesti. Kehälehtiä on ulkokiehkurassa 1–12 ja sisäkiehkurassa 0–8 usein yhteenkasvanutta, enemmän tai vähemmän terälehtimäistä ja mettä erittävää lehteä. Hedekukissa on kolme, kuusi, 12 tai joskus jopa 40 hedettä, joiden ponnenpuoliskot tavallisesti sijaitsevat päällekkäin, sekä toisinaan emilehtien jäänteitä eli pistillodeja. Emikukissa voi olla joutoheteitä, ja erillisiä emejä on 1–30; emiö on usein gynoforin kannattelema. Luotti on enemmän tai vähemmän mutkalaitainen. Kussakin emissä on kaksi käyristynyttä, usein yksikalvoista siemenaihetta, joista vain toinen on toimiva eli fertiili. Kukin hedelmöitynyt emi kehittyy pieneksi yksisiemeniseksi luumarjaksi, jonka tyvipuolella vartalo on vielä jäljellä. Siemenet ovat käyriä ja niissä on istukan muodostama painauma; niiden muoto on tyypillisesti puolikuumainen, mistä johtuu kasvien nimi monissa kielissä tieteellinen nimi mukaan luettuna: 'kuusiemenet'. Siemenessä on tavallisesti eri tavoin kirjava siemenvalkuainen (endospermi) ja pitkä alkio.^[2]

Levinneisyys

Kilpikiertokasvit ovat enimmäkseen tropiikin alankometsien kasveja ja tärkeä liaaniheimo^[2].

Luokittelu

Kilpikiertokasvit ovat sukua happomarjakasveille (Berberidaceae) sekä leinikkikasveille (Ranunculaceae) ja muodostaa niiden kanssa yhteisen kehityshaaran Ranunculales-lahkossa. Erään viimeaikaisen arvion mukaan kehityshaara eli kladi lienee noin 89,9 miljoonaa vuotta vanha.^[2]

Kilpikiertokasveihin kuuluu 70 sukua ja 442 lajia, jotka jaetaan kahteen alaheimoon^[2].

Alaheimo Tinosporoideae

Kasvien siemenet ovat lähes pallomaisia tai munuaisenmuotoisia ja niissä on kirjava endospermi; sirkkalehdet ovat lehtimäisiä. Alaheimossa on 27 sukua ja 142 lajia tropiikissa ja Pohjois-Amerikan itäosassa. Suurimmat suvut ovat Tinospora (32 lajia) ja Odontocarya (30 lajia).^[2]

Alaheimo Menispermoideae

Kasvien hedekukissa on joskus yhteen kasvaneet heteenponnet ja tavallisesti emien jäänteitä. Emikukissa on tavallisesti joutoheteitä ja useita erillisiä emilehtiä, harvoin niitä on vain yksi. Vartalo kiinnittyy emin laitaan tai tyveen. Siemenessä on käyrä alkio, jonka sirkkalehdet ovat kielekemäisiä tai lähes liereitä, joskus möyheitä.^[2]

Alaheimoon kuuluu 44 sukua ja 300 lajia tropiikissa sekä Pohjois-Amerikan itäosassa ja Itä-Aasiassa. Runsaslajisimmat suvut: Abuta (21 lajia), Cyclea (30 lajia) ja mukulaköynnökset (Stephania, 30 lajia).^[2]

Suvut

Seuraavat suvut kuuluvat kilpikiertokasvien heimoon:^[3]

Abuta
Albertisia
Anamirta – anamirtat, laji intiananamirta (A. cocculus)
Anisocycla
Anomospermum
Antizoma
Arcangelisia
Aspidocarya
Beirnaertia
Borismene
Burasaia
Calycocarpum
Carronia
Caryomene
Chasmanthera
Chlaenandra
Chondrodendron – pareirajuuret
Cionomene
Cissampelos – helmiliaanit
Cocculus – parvimarjat
Coscinium
Curarea
Cyclea
Dialytheca
Dioscoreophyllum
Diploclisia
Disciphania
Echinostephia
Elephantomene
Eleutharrhena
Fibraurea
Haematocarpus
Hyperbaena
Hypserpa
Jateorhiza – kalumbat
Kolobopetalum
Legnephora
Leptoterantha
Limacia
Limaciopsis
Macrococculus
Menispermum – kilpikierrot
Odontocarya
Orthogynium
Orthomene
Pachygone
Parabaena
Parapachygone
Penianthus
Pericampylus
Platytinospora
Pleogyne
Pycnarrhena
Rhaptonema
Rhigiocarya
Sarcolophium
Sarcopetalum
Sciadotenia
Sinomenium – kilpiliaanit, laji kilpiliaani (S. acutum)
Sphenocentrum
Spirospermum
Stephania – mukulaköynnökset
Strychnopsis
Synandropus
Synclisia
Syntriandrium
Syrrheonema
Telitoxicum
Tiliacora – kiiltoliaanit
Tinomiscium
Tinospora
Triclisia
Ungulipetalum

Kuvia

Abuta convexa
Intiananamirta (Anamirta cocculus)
Anomospermum reticulatum -lajin emikukka.
Chondrodendron microphyllum -pareirajuurilajin pulvinus.
Cissampelos fasciculata
Cocculus carolinus -lajin luumarjoja.
Coscinium fenestratum
Cyclea peltata -lajin kilpimäisiä lehtiä.
Diploclisia glaucascens
Kalumba (Jateorhiza palmata), oikeassa alakulmassa varren poikkileikkaus, jossa leveät ydinsäteet näkyvissä.
Orthomene schomburgkii
Pachygone ovata
Sarcopetalum harveyanum
Stephania cephalantha
Tiliacora acuminata -lajin luumarjoja.
Tinospora cordifolia

Lähteet

Stevens, P. F. (2001 onwards). Angiosperm Phylogeny Website. Version 12, July 2012 [and more or less continuously updated since]. http://www.mobot.org/MOBOT/research/APweb/.