Laki lainajyvästöistä ja siemenrahastoista

Laki lainajyvästöistä ja siemenrahastoista oli voimassa Suomessa vuosina 1934–2018. Lain tarkoitus oli säädellä Suomessa varalla säilytettävästä viljasta.[1]

Lain taustaa

Siemenviljan kokoamiseksi hyvinä vuosina huonojen vuosien varalle oli Suomessa perustettu pitäjäkohtaisia lainamakasiineja 1700-luvun puolivälistä alkaen. Vuonna 1810 annetussa julistuksessa[L 1] lainamakasiineille myönnettiin muun muassa oikeus saada saatavansa suoritukseksi ulosmittaus ilman tuomiota, ja tämä oikeus säilytettiin vuoden 1857 julistuksessa[L 2] ja ulosottolain voimaanpanoasetuksessa vuodelta 1895.[L 3][2]

Ennen kunnallisen itsehallinnon järjestämistä lainamakasiinien osakkailta oli kielletty oikeus käyttää niiden varoja heidän yksityiseksi hyödykseen lakkauttamalla jyvästö,[L 4] muulla ehdolla kuin sillä, että ainakin pääosa oli tuleva kunnan hyväksi.[2]

Vuonna 1934 säädettiin lainajyvästöistä laki ja annettiin asetus lain toimeenpanosta.[L 5] [L 6] [2]

Määritelmät laissa

Lainajyvästö

Laissa kutsutttiin lainajyvästöksi sellaista aiemmin perustettua tai tulevaisuudessa perustettavaa laina- tai pitäjänmakasiinia taikka muuta niihin verrattavaa laitosta, joka toimi asianmukaisesti vahvistettujen sääntöjen nojalla ja jonka tarkoituksena oli – ilman että perustajat taikka heidän oikeudenomistajansa saavat itselleen voittoa liikkeestä – hankkia, säilyttää ja velaksi antaa siemen- tai syömäviljaa taikka molempia.[2]

Siemenrahasto

Kun laitoksen pääasiallisena tarkoituksena oli käyttää rahavarojaan siemenviljan hankinnan helpottamiseksi, laitos oli siemenrahasto.[2]

Sama laitos voi käsittää sekä lainajyvästön että siemenrahaston.[2]

Perustaminen

Lainajyvästö ja siemenrahasto voitiin perustaa maalaiskuntaan kunnanvaltuuston taikka manttaaliin pannun maan omistajien ja haltijoiden kuntakokouksen päätöksellä.[2]

Säännöt

Lainajyvästöillä ja siemenrahastoilla tuli olla säännöt, joille oli haettava maaherran vahvistus. Vahvistus oli myönnettävä, jos säännöt tai niihin tehdyt muutokset olivat lain ja sen nojalla annettujen säännösten mukaiset. Lainajyvästö ja siemenrahasto, joko erillisinä tai yhdistettyinä, muodostivat itsenäisen laitoksen, jonka varoja ei yleensä saanut käyttää muihin kuin sen omiin tarkoituksiin. Lainajyvästön ja siemenrahaston asioita hoiti hoitokunta.[2]

Lain kumoaminen

Laki kumottiin vuoden 2019 alusta. Hallituksen esityksen mukaan lainajyvästöt ja siemenrahastot olivat menettäneet laissa tarkoitetun merkityksensä. Vuosina 2016–2017 oli edelleen olemassa seitsemän lainajyvästöä tai siemenrahastoa.[L 7][L 8]

Lähteet

Kirjaviitteet

  1. ↑ Lakimuutoshanke 39/2017. Maa- ja metsätalousministeriö.
  2. ↑ a b c d e f g h Hakkila, Esko (toim.): ”Lainajyvästö ja siemenrahasto”, Lakiasiain käsikirja, s. 500–501. Porvoo: Werner Söderström Oy, 1938.

Lakiviitteet

  1. ↑ Julistus pitäjänmakasiinien kehittämisestä ja niiden toiminnan jatkamisesta. (Annettu 7. elokuuta 1810)
  2. ↑ Julistus siemen- ja hätäapujyvästöjen perustamisesta. (Annettu 23. toukokuuta 1857)
  3. ↑ Asetus ulosottolain voimaanpanosta (3.12.1895).
  4. ↑ Asetus pitäjänmakasiinien pitämisestä ja hallituksesta. (Annettu 12. joulukuuta 1864)
  5. ↑ Laki lainajyvästöistä ja siemenrahastoista. (Annettu 14. huhtikuuta 1934)
  6. ↑ Asetus lainajyvästöistä ja siemenrahastoista annetun lain toimeenpanosta (285/1934). (Annettu 29. kesäkuuta 1934)
  7. ↑ HE 75/2018 vp Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi lainajyvästöistä ja siemenrahastoista annetun lain kumoamisesta eduskunta.fi. Viitattu 29.10.2022.
  8. ↑ Kumottu säädös Laki lainajyvästöistä ja siemenrahastoista 164/1934 www.finlex.fi. Viitattu 29.10.2022.