Marja Rankkala

Marja Rankkala 1960-luvulla.

Vuokko Maria (Marja) Rankkala, sukunimi vuoteen 1936 Forsström (17. kesäkuuta 1918 Tuusula – 31. heinäkuuta 2002[1]) oli suomalainen ohjaaja, dramaturgi ja kääntäjä. Hän käytti myös nimimerkkiä Aki Nyman.[2]

Rankkala on kääntänyt englanniksi suomalaisia näytelmiä[3] ja suomentanut näytelmiä muista kielistä. Lisäksi hän opetti Teatterikoulussa improvisointia ja mikrofonitekniikkaa keskimäärin 180 tuntia lukuvuodessa 1955–1963 ja oli 1956–1979 alkaen Yleisradiossa Radioteatterissa ohjaaja-dramaturgiksi kiinnitettynä. Hän tutustui Konstantin Stanislavskin teatteriteorioihin 1940-luvun lopulla.[4] Rankkalan suurtyö oli Mika Waltarin romaanin Sinuhe egyptiläinen dramatisointi Radioteatterille 22-osaiseksi kuunnelmaksi, joka valmistui vuonna 1982.[5]

Rankkala kävi välirauhan aikana 1940–1941 Helsingissä Eino Salmelaisen teatterikoulua ja opiskeli kolmeen otteeseen Pariisissa.[4]

Rankkala liittyi myös Kiilaan sotien jälkeen ja hän toimi Helsingin Työväen Teatterin näyttelijänä 1945–1951.[4][6]

1970-luvun alussa Rankkala sanoitti muutaman laulun, kuten säveltäjä Esa Helasvuon kanssa yhteistyössä tehdyt ”Tuli mies” (es. Ritva Oksanen) ja ”Joka pojalla on siivet” (es. Vesa-Matti Loiri).[7]

Kirjailija Heidi Köngäs on kirjoittanut Rankkalan kirjallisen jäämistön perusteella tämän elämänvaiheisiin perustuvan romaanin "Siivet kantapäissä", joka julkaistiin Otavan kustantamana syksyllä 2021. [8]

Rankkala on haudattu Hietaniemen hautausmaalle Helsinkiin.[9]


Kuunnelmia

Yle Areenassa on kuunneltavissa Marja Rankkalan ohjaamia ja suomentamia Ray Bradburyn teoksiin perustuvia kuunnelmia:

  • Dudley Stonen kummallinen kuolema (1961)[10]
  • Murhaaja (1963)
  • Marsilaisten maihinlasku -77 (1969)
  • H-hetki (1970)
  • Sumusireeni (1982)
  • Pojan kesä (1985)

Vuonna 1958 Rankkala dramatisoi Radioteatterille Aldous Huxleyn Uljaan uuden maailman.[11]

Lähteet

  1. Marja Rankkala Elonetissä.
  2. Marja Rankkala SKS:n kirjailijamatrikkelissa (toimimaton linkki)
  3. Marja Rankkala, suomennokset (Arkistoitu – Internet Archive), Teatteri.org, viitattu 20.8.2012
  4. a b c Timo Kallinen, Näyttämötaiteilijasta teatterityöntekijäksi, Teak.fi, viitattu 20.8.2012
  5. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1983, s. 402. Helsinki: Otava, 1982.
  6. Suomen teatterihistoria 1945–1965 (Arkistoitu – Internet Archive), viitattu 20.8.2012
  7. Hakutulos sanoittaalle Rankkala, Marja[vanhentunut linkki], Suomen äänitearkisto. Viitattu 8.5.2014.
  8. Heidi Köngäs haluaa nostaa esiin ongelman, josta monet vaikenevat – uusi romaani on kunnianosoitus ”unohdetuille naisille” 26.9.2021. Ilta-Sanomat. Viitattu 24.10.2021.
  9. Marja Rankkalan (1918-2002) viimeinen leposija Hautahaku. Arkistoitu 8.3.2023. Viitattu 21.5.2023.
  10. Dudley Stonen kummallinen kuolema areena.yle.fi. Viitattu 28.12.2019.
  11. Uljas uusi maailma areena.yle.fi. Viitattu 28.12.2019.
Auktoriteettitunnisteet Muokkaa Wikidatassa
Kansainväliset
  • ISNI
Kansalliset
  • Suomi (KANTO)
Taiteenala
  • MusicBrainz
Henkilöt
  • Elonet
Tämä henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.