Otso Pietinen
Otso Aarne Pietinen (19. syyskuuta 1916 Pietari – 25. syyskuuta 1993 Helsinki)[1] oli suomalainen teollisuus- ja mainosvalokuvaaja, joka tunnetaan erityisesti lasiesineiden ja vaimonsa Eila Hiltusen veistosten tallentajana.
Ura
Otso Pietinen työskenteli vuosina 1938–1940 isänsä Aarne Pietisen valokuvausliikkeessä Helsingissä. Jatkosodassa Pietinen toimi tk-kuvaajana ja valokuvatoimiston päällikkönä päämajan kuvaosastolla 1942–1943.
Vuonna 1960 Otso ja veljensä Matti Pietinen rakennuttivat suuren valokuvausstudion Valokuvatalo Otso Pietinen & co Helsingin Lauttasaareen. 1970-luvun alussa Otso Pietinen johti studiota yksin toimien samalla valokuvaajana, kunnes myi studionsa 1977 Pressfotolle ja siirtyi vapaaksi valokuvaajaksi. [2]
Otso Pietiselle myönnettiin Suomen valtionpalkinto 1970 ja taiteilijaeläke 1979. [3]
Otso Pietinen on haudattu Helsinkiin Hietaniemen hautausmaan Taiteilijainmäelle.
Julkaisuja
- Pikku Siljan unisatu, Suomen Kirja 1945
- Leino-tunnelmia kuvina, Otava 1946
- Suomen puun tie metsästä maailmalle, Sininen Kirja 1948
- Helsinki 68 valokuvaa, Otava 1957
- Amatöörivalokuvaaja: käytännön opas, WSOY 1957 (yhdessä K. O. Sjöströmin ja Lauri Hirvensalon kanssa)
- Valokuvauksen kuvaopas, Otava 1958
- Harrastajan valokuvauskurssi kuvina, WSOY 1959 (yhdessä Gösta Skoglundin kanssa)
- Eila Hiltunen, Otava 1976
Kirjallisuutta
- Pietinen, Markku: Tulivuori ja marttyyri: Perhekuvassa Eila Hiltunen ja Otso Pietinen. Helsinki: Otava, 2012. ISBN 978-951-1-26229-9.
- Peilissä Pietiset: Valokuvaajasuvun kuvia kansakunnan murroksesta; kirj. Markku Pietinen, Leena Saraste, Jukka Kukkonen; kuvien toim. Hannu Häkkinen ja Jukka Kukkonen. Museoviraston julkaisuja 9. Museovirasto, Helsinki 2017 ISBN 978-951-616-282-2
Lähteet
Aiheesta muualla
- Hakala-Zilliacus, Liisa-Maria: Monumentin varjossa. Arvostelu teoksesta Tulivuori ja marttyyri
| ||||||||||||||
