Tulikipuna

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Tulikipuna (tunnetaan myös muilla nimityksillä, kuten tulisoronen ja punasoronen) on kalevalaisessa runoudessa taivaalta putoava kipinä tai tulipallo. Tulikipuna liittyy tulen syntykertomukseen, jossa jumalolento tai -olennot iskevät tulta.

Tarinan on arveltu kertovan todellisesta meteoriitti-iskusta Viroon. Kertomus tulikipunasta on myös kansanrunouden pohjalta kootussa Kalevalassa kirjan 47. runossa.

Louhi on kätkenyt Auringon kiviseen mäkeen vaikeuttaakseen Väinölän elämää. Ukko ylijumala määrää uuden auringon tehtäväksi, ja iskee miekastaan kipunan. Kipuna annetaan ilman immelle, joka alkaa keriä tulikipunasta aurinkoa. Impi kuitenkin pudottaa keräsen, joka putoaa läpi kuuden kirjokannen ja yhdeksän taivaan erään Tuurin tupaan. Tuurin vaimo karkottaa taialla lapsensa tappaneen kipunan. Kipuna joutuu Aluen järveen, saaden sen kiehumaan yli äyräidensä.

Väinämöinen näkee tulikipunan putoavan, ja lähtee hakemaan kipunaa Nevanjoen takaa, saadakseen siitä tulen helpottamaan elämää pimeydessä. Aluen järvestä hän kalastaa kalan, joka on niellyt kipunan. Kipuna on sinikeräsenä, jonka Väinämöinen kehittää. Siitä syntyy punakeränen, jonka senkin Väinämöinen purkaa. Nyt löytyy vihdoin tulikipuna, mutta se karkaa, sytyttää metsäpalon, polttaa Väinämöisen parran ja vielä seppä Ilmaristakin pahasti.

Väinämöinen menee kytevän metsäpalon luo, ottaa palavan kannonkappaleen, ja vie sen kotiinsa Väinölään. Niin saa Väinölä tulen.

Tulikipunan uskotaan liittyvän todelliseen tapahtumaan, pronssikaudella Viron Kaalijärven synnyttäneeseen meteoriitti-iskuun. Kalevalan tulikipunan putoaminen nähtiin kaukaa, ja myös oikea meteori luultavasti näkyi ympäri Pohjoisen Euroopan. Samoihin aikoihin vallitsi pimeys, joka johtui törmäyksen aikaansaamasta pölystä. Myös Kalevalassa kerrotaan pimeydestä. Järven kuohunta ja metsäpalot viittaavat myös meteoriitti-iskuun. Kaalin kraatterin synnyttänyt meteoriitti-isku tapahtui Suomesta nähtynä Nevanjoen takana, kuten myös Kalevalan tapahtuma.

• Kalevala. Uuden Kalevalan satavuotismuistopainos. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1949.

n k m Kalevala Kalevala-eepos Elias Lönnrot Hahmot Henkilöt Aino Joukahainen Kalervo Kullervo Kyllikki Lemminkäinen Marjatta Pohjolan emäntä (Louhi) Pohjolan isäntä Pohjolan tytär Sampsa Pellervoinen Seppo Ilmarinen Tiera Untamo Väinämöinen Yliluonnolliset Ahto Antero Vipunen Hiisi Iku-Turso Ilmatar Kaleva Mielikki Nyyrikki Tapio Tuonelan emäntä Tuonen poika Tuonen tytti Ukko Vedenväki Vellamo Vetehinen Eläimet Hiiden hirvi Iso härkä Kokko Suomuhauki Tuonen joutsen Tapahtumia ja käsitteitä Impilinna Iso tammi Kilpalaulanta Kultaneito Sammon ryöstö Sampo Tulikipuna Väinämöisen haava Väinämöisen kiellot Väinämöisen tie Väinämöisen tuomio Yhdeksän sairautta Maantiede Ahtola Kalevalan maa (Väinölä) Pohjola Saari Sarajas Tuonela Tuonelan virta Vuojola Kulttuuri Elokuvat Kalevala – Uusi aika Rauta-aika Sampo Näytelmät Kullervo Kypron prinsessa Kirjallisuus Kalevala suomeksi Kalevipoeg Kanteletar Koirien Kalevala Kullervon tarina Sammon salaisuus Suomen kansan vanhat runot Suur-Kalevala Väinämöisen paluu Kuvataide Aino-taru Aino, merelle katsova Ilmarinen kyntää kyisen pellon Ilmarinen kyntää kyisen pellon (veistos) Ilmatar ja sotka Joukahaisen kosto Kullervon kirous Kullervon sotaanlähtö Lemminkäisen äiti Purren valitus Runonlaulajan patsas Sammon puolustus Sammon taonta Väinämöisen laulu Väinämöisen lähtö Väinämöisen soitto Runous Kalevalamitta Kantele Luotteet Runonlaulaja Runonlaulajan kädet Vienan runokylät Yhdistyksiä ja yhteisöjä Helkanuorten liitto Juminkeko-säätiö Kalevalaisen Runokielen Seura Kalevalaisten naisten liitto Kalevala Koru Kalevalaseura Suomalaisen Kirjallisuuden Seura Muuta Elias Lönnrotin muistomerkki Kalevalakylä Kalevala-muistomerkki Kalevalan päivä Kalevalatalo Kalevala kuvataiteissa Kalevala musiikissa